Kotisivu - Malli

Kolmen kaupunkijärjestelmän malli

kotisivu

Runko ja luonnos 21.1.2014.

Kaupunkien yleismalli

Kaupunki kuvataan Kolmen kaupunkijärjestelmän mallissa pelkistetyllä sekä sitä täydentävillä erityismalleilla. Yleismalli kuvaa sekä yksittäiset kaupunkijärjestelmät, että samalla koko kaupungin fyysisen olemuksen. Yleismallin runkona on peruskaavio. Siinä osoitetaan eri kaupunkijärjestelmien alueet ja niiden luokittuminen. Alueilla on tarkoitus tunnistaa ja kuvata eri kaupunkijärjestelmien alueellinen laajuus, keskinäinen suhde ja sekoittuneisuuden aste sekä näihin liittyen kaupungin perustyyppi. Kaupunkijärjestelmien ulottuvuuksien tunnistamiseksi niiden perusulottuvuudet osoitetaan kuvassa renkaina, joiden koot on vakioitu. Nämä renkaat, mitoittavat kehät toimivat mittoina, jotka antavat kaupunkijärjestelmille vertailukelpoisen mittakaavan. Peruskaavion mukaisen kuvauksen merkitys syvenee ja ymmärrettävyys kasvaa, kun siihen liitetään kaupunkijärjestelmien tarkempaa toiminnallista ja laadullista kuvausta. Se voidaan tehdä teksteillä, kaavioilla, eri elementtejä ja ominaisuuksia kuvaavilla teemakartoilla, taulukoilla sekä muilla havainnollistamisaineistoilla.

Peruskaavion luokitukset ja mitat perustuvat kaupunkijärjestelmien yleisiin ominaisuuksiin. Tavoitteena on, että luokitukset ja mitat jatkossa vakiinnutetaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Näin malli voi toimia työkaluna, joka antaa kaupunkien tarkasteluille uutta yhteismitallisuutta. Peruskaaviosta voidaan tehdä erikokoisiin ja erityyppisiin kaupunkeihin tarkoitettuja sovellutuksia, joissa käytetään joko tarkempia tai yleispiirteisempiä luokituksia. Käyttötarkoituksesta riippuen peruskaavion mukaista kuvausta voidaan myös täydentää lisämällä siihen alueita, elementtejä, vyöhykkeitä, verkostoja jne. Myös täydentäviä mitoittavia kehiä voidaan käyttää. Tarkoitus kuitenkin on, että runkona säilytetään peruskaavion luokitukset sekä mitoittavien kehien mitat.

Kolmen kaupunkijärjestelmän yleismalli on koottu tutkimus- ja kartta-aineistojen sekä käytössä olleiden mallien ja niistä saatujen käyttökokemusten pohjalta. Mallin luokitusten ja mitoituksen pohjana on ollut lähinnä "Kuopion malli", joka on ollut käytössä kahdenkymmenen vuoden ajan. Mallia on tämän UF -projektin puitteissa testattu, tarkennettu ja monipuolistettu. Mallia testattiin ensin kansallisella tasolla kohdekaupunkien analyysissa, joka toi mallintamisen peruskaavioon useita tarkennuksia ja täydennyksiä. Kansainvälisen tason aineistot, joilla mallia on testattu ja kehitetty, tullaan esittelemään tämän nettikirjan muilla sivuilla.

Kaupunkijärjestelmien alueet ja ulottuvuudet

Kaupunkijärjestelmien synty ja historia selittyvät toisaalta kaupunkilaisten elämäntavoilla ja niiden muutoksilla, toisaalta kaupunkien toiminnallisten järjestelmien, erityisesti liikennejärjestelmien synnyllä ja kehityksellä. Yhdessä nämä selittävät kaupunkijärjestelmien fyysisten hahmojen syntyä ja kehitystä sekä kaupunkijärjestelmien alueiden sijaintia ja ulottuvuuksia.

Vanhin kaupunkijärjestelmä, jalankulkukaupunki sijaitsee alkuperäisellä paikallaan kaupungin keskustassa. Jalankulku ei ole uusien sukupolvien myötä nopeutunut ja vastaavasti myös jalankulkukaupungin ulottuvuudet ovat pysyneet lähes muuttumattomina. Mallissa varsinaista jalankulkukaupunkia mitoittaa yhden kilometrin säde. Ympäröivän ulomman jalankulkukaupungin ulottuvuutta mitoittaa kahden kilometrin säde. Mallissa näitä alueita nimitetään jalankulkukaupungiksi, vaikka alueilla on paljon muiden kaupunkijärjestelmien elementtejä sekä alueita, joilla kaupunkijärjestelmät ovat sekoittuneet toisiinsa. Malli tunnistaa myös vahvimpien alakeskusten ja suurten laitosten ympärille syntyneet jalankulkukaupungin alueet.

Joukkoliikennekaupungin järjestelmä, joka syntyi kaupunkikehityksen toisen ja kolmannen aallon aikana, on levittäytynyt keskustaan sekä sitä ympäröivälle kaupunkialueelle. Jalankulkukaupungin ympärillä on sisemmän joukkoliikennekaupungin aluetta, jonka mitoittavana ulottuvuutena mallissa on kahdeksan kilometrin säde sekä ulomman joukkoliikennekaupungin aluetta, jonka mitoittavana ulottuvuutena on 20 kilometrin säde. Mallissa näitä alueita nimitetään joukkoliikennekaupungiksi, vaikka alueilla on paljon myös autokaupungin elementtejä sekä alueita, joilla joukkoliikennekaupungin ja autokaupungin järjestelmät ovat sekoittuneet toisiinsa.

Autokaupunki, joka syntyi kaupunkikehityksen neljännessä aallossa, on levittäytynyt aiemmin syntyneiden kaupunkijärjestelmien päälle ja ympärille. Kaupunkialueet, joille jalankulku- ja joukkoliikennekaupungin järjestelmät eivät ulotu, osoitetaan mallissa autokaupungin alueiksi.

Kaupunkijärjestelmien elementit

Kaupunkien fyysinen hahmo voidaan tunnistaa elementteinä, ja kullakin kaupunkijärjestelmällä on omia fyysisen kaupunkirakenteen ja kaupunkiympäristön elementtejä, joiden perusteella kaupunkijärjestelmän olemassaolon voi tunnistaa. Järjestelmäkohtaisten elementtien rinnalla tunnistetaan myös elementtejä, joita on kahdessa tai kolmessa järjestelmässä kuitenkin siten, että niillä järjestelmäkohtaisia ominaisuuksia. Sama elementti voi myös kaupungin kehittyessä muuntua siten että se toimii eri aikoina eri kaupunkijärjestelmien elementtinä.

Tärkeää on tunnistaa myös eri kaupunkijärjestelmien alueilla olevat vieraan järjestelmän elementit. Osa näistä on alueen pääjärjestelmän suhteen neutraaleja tai täydentävät sitä. Osa taas aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia, jotka pahimmillaan voivat olla vakavia. Kaupunkijärjestelmien elementtien tarkastelussa erityistä huomiota on syytä kiinnittää niihin elementteihin, joilla on suurin vaikutus yksittäisten kaupunkijärjestelmien ja siten koko kaupungin kehitykseen.

Kaupungeissa on kaikille kaupunkijärjestelmille yhteisiä kaupunkielementtejä, kuten juhla-aukiot, urheilukeskukset jne, jotka eivät kuulu mihinkään yksittäiseen kaupunkijärjestelmään, vaan toimivat koko kaupunkialueen mitassa. Yleensä ne sijaitsevat kuitenkin jalankulkukaupungin alueella keskustassa tai paikassa, jossa ne ovat helposti kaikkien saavutettavissa.

Jalankulkukaupungille tyypillisiä elementtejä ovat jalkakäytävät ja suojatiet sekä aktiivit kadut ja aukiot. Parhaissa jalankulkukaupungeissa on viihtyisiä asuntoja autottomille sekä kävelykeskusta, joka asukkaiden lisäksi palvelee helposti saavutettavien työpaikkojen työntekijöitä sekä keskustan palveluja käyttäviä vierailijoita.

Joukkoliikennekaupungille tyypillisiä elementtejä ovat raideliikenteen asemat sekä raitiotie- ja bussiliikenteen pysäkit. Tärkeitä ovat myös jalkakäytävät ja suojatiet sekä aktiivit kadut ja aukiot. Parhailla joukkoliikennekaupungin alueilla on selkeä joukkoliikennekaupungin rakenne ja hyviä joukkoliikennekaupungin elementtejä, kuten viihtyisiä asuntoja autottomille, hyvät palvelut tarjoava alakeskus, joka asukkaiden lisäksi palvelee myös työntekijöitä ja vierailijoita, jne.

Autokaupungille tyypillisiä elementtejä ovat väljä pientaloasutus, väylät, liittymät, laajojen pysäköintialueiden ympäröimät myymälät ja kauppakeskukset ja toimistokeskittymät sekä pysäköintialueet ja pysäköintilaitokset. Autokaupungin alueilla on myös pienempiä elementtejä, joita ei välttämättä tunnisteta autokaupungin elementeiksi, kuten autokaupungin bussit. Suurten kaupunkien autokaupunkialueilla on myös raideliikennettä, joka perustuu joukkoliikennekaupungin elementteihin.

Kaupunkijärjestelmien ominaisuudet

Kullakin kaupunkijärjestelmällä on ominaisuuksia, joiden perusteella ne voidaan tunnistaa ja paikallistaa. Järjestelmiä luokittava ominaisuus on esimerkiksi soveltuvuus autottomaan asumiseen. Jalankulku- ja joukkoliikennekaupunki soveltuvat autottomille ja se on niiden keskeinen ominaisuus. Autokaupunki puolestaan poikkeaa jyrkästi jalankulku- ja joukkoliikennekaupungista, koska se ei sovellu autottomille. Autokaupungissa autottomat voivat tulla toimeen vain sellaisilla erityisalueilla, joiden läheisyydessä on riittävästi joukkoliikenne- tai jalankulkukaupungin elementtejä.

Järjestelmiä luokittavat ominaisuudet voivat kuvata myös itse järjestelmän kehitysvaihetta tai laatua ja niitä voidaan tässä mielessä käyttää mittareina. Kaupunkijärjestelmien ominaisuuksia ja tilaa voidaan kuvata ja arvioida myös kaikilla yleisillä määritteillä, aikasarjoilla ja mittareilla, kuten väestö- ja elinkeinorakenteen tunnusluvuilla, tehokkuuksilla, terveysvaikutuksilla, energian kulutuksella jne.

Kaupunkimallin käyttö

Kolmen kaupunkijärjestelmän mallin prototyyppi, "Kuopion malli", on ollut käytössä kaupunkisuunnittelun työkaluna jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Käyttökokemukset ovat hyvät, sillä mallin käyttö on johtanut uusiin yhteistyökäytäntöihin ja hyviin toteutuksiin. Malli on osoittautunut hyödylliseksi työkaluksi kaupunkijärjestelmien tunnistamisessa ja seurannassa, tavoitteiden asettamisessa ja strategisessa suunnittelussa sekä suunnittelussa, päätöksenteossa ja toteutuksessa.

Yleismallin sovellutukset

Yleismalli tarjoaa rungon kaupungin mallintamiseen. Tilanteesta ja tarpeesta riippuen mallista voidaan ja on syytä tehdä sovellutuksia, jotka soveltuvat kuhunkin käyttötarkoitukseen. Perussovellutuksia ovat analyysimallit, jotka soveltuvat tapahtuneen kehityksen seurantaan, erityismallit, jotka soveltuvat kaupungin ajankohtaisten erityiskysymysten tutkimiseen ja arviointiin sekä tavoitemallit, joilla voidaan tunnistaa ja arvioida tulevaisuuteen suuntautuvat vaihtoehtoja sekä määrittää strategisia kehittämislinjauksia.

Uusi työkalu

Kolmen kaupunkijärjestelmän malliin perustuva kaupunkijärjestelmien tunnistaminen ja järjestelmäkohtainen käsittely on tarpeen kaupunkeja vertailevissa tutkimuksissa sekä kaupunkiseutujen ja kaupunkien omissa yleisseurannoissa. Malli on hyvä työkalu myös strategioiden ja ohjelmien, rakennesuunnitelmien ja yleiskaavojen sekä yleispiirteisten erityissuunnitelmien laadinnassa. Kun kaupunkijärjestelmät tunnistetaan, niitä kutakin voidaan tarkastella erikseen ja verrata toisiinsa. Niitä voidaan myös seurata aikasarjoina sekä verrata vastaaviin kaupunkijärjestelmiin muissa kaupungeissa. Tällainen tarkastelu antaa monipuolisen ja ymmärrettävän kuvan kokonaistilanteesta sekä tapahtuvista muutoksista.

Kolmen kaupunkijärjestelmän mallia voidaan käyttää myös yksittäisten alueiden tai kohteiden tarkastelussa. Tällöin ensimmäisenä tehtävänä on tunnistaa tarkasteltavan alueen tai kohteen sijainti, laajuus ja rooli suhteessa kaupunkijärjestelmiin. Tärkeintä on tunnistaa vahvin kaupunkijärjestelmä ja sen mukaisesti alueen pääluokitus. Tämä antaa pohjan myös muiden kaupunkijärjestelmien tunnistamiseen sekä osa-alueiden että yksittäisten elementtien osalta. Helpointa on tunnistaa ja analysoida yhden kaupunkijärjestelmän alueita. Monimutkaisinta ja tunnistamisen kannalta vaativinta on analysoida alueita, joilla kaupunkijärjestelmät ovat sekoittuneet toisiinsa ja kehittyvät eri suuntiin.