Kotisivu - Teoria

Kolmen kaupunkijärjestelmän teoria

kotisivu

Luonnos 1.10.2013.

Kestävien kaupunkien teoria

Kolmen kaupunkijärjestelmän teoriaa ei ole vielä kirjoitettu. Työ on kuitenkin aloitettu, ja työn ensimmäisiä tuotoksia on esitelty. Teorian pohjana olevasta ajattelutavasta ja siihen perustuvista malleista on toki tuotettu paljon aineistoja, jotka sisältävät teoreettisia löydöksiä, linjauksia ja katsauksia. Tämä kirja pyrkii kokoamaan näitä aineksia kokonaisuudeksi, joka osaltaan edistää uuden teorian tuottamista ja kirjoittamista.

Uusi ajattelutapa ja mallit syntyneet käytännön työssä, jossa kaupunkijärjestelmien tunnistaminen on ollut tarpeellista. Tarve puolestaan on syntynyt tilanteessa, jossa autokaupungin kasvu ja hallitsevuus on aiheuttanut kasvavia ongelmia ja noussut esteeksi uusin haasteisiin vastaamiselle. Kyse ei siten ole pelkästään menettelytavoista vaan ennen kaikkea toiminnan suunnasta, sisällöstä ja vaikuttavuudesta.

Vastaavasti myös uudessa kaupunkiteoriassa kaupunkijärjestelmien tunnistaminen yhdistyy niille sekä koko kaupungille asettuviin kehittämistavoitteisiin ja -periaatteisiin. Peter Newman on määritellyt uuden teorian perussisällöksi tunnistamisen (recognize) ja arvostamisen (respect) sekä näiden pohjalta eheyttämisen (repair) ja kehittämisen (regenerate). Tätä kokonaisuutta on havainnollistettu oheisessa kaaviossa.

Teoria tunnistaa kaupungin fyysisen hahmon

Teoria tunnistaa kolme yleistä kaupunkijärjestelmää, jotka ovat keskenään rinnakkaisia. Tämä poikkeaa tavanomaisesta ajattelusta, joka käsittelee kaupunkia yhtenä monimutkaisena kokonaisjärjestelmänä ja sen osa- tai alajärjestelminä. UF -teorian mukaiset kaupunkijärjestelmät ovat sekä kaupunkien historiallisia kehitysvaiheita, että nykyisten kaupunkien perusjärjestelmiä. Teoria perustuu johtopäätökseen, että kaikki kaupungit ovat näiden kolmen perusjärjestelmän yhdistelmiä.

Näiden kolmen perusjärjestelmän, jalankulkukaupungin, joukkoliikennekaupungin ja autokaupungin, kehitys on perustunut kaupunkilaisten päivittäisen liikkumisen järjestelmiin. Keskeisimpänä kaupunkia muovaavana tekijänä teoria tunnistaa kotiperäisen liikkumisen, joka tapahtuu päivittäisen, noin yhden tunnin mittaisen aikabudjetin puitteissa.

Kaupunkikohtaisissa tarkasteluissa on välttämätöntä tehdä perustarkastelut kaupunkijärjestelmittäin, sillä syy- ja seuraussuhteiden tunnistaminen estyy tai hämärtyy, jos työssä operoidaan pelkästään keskiarvoilla, liian laajoilla yleistyksillä tai sellaisilla aluejaoilla, jotka eivät tunnista kaupunkijärjestelmiä. Keskiarvoihin ja vääriin yleistyksiin pitäytyminen vaikeuttaa tilanteen tunnistamista sekä hämärtää tavoitteiden asettamista. Selvästi tämä näkyy esimerkiksi kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisen epämääräisyyksinä ja ristiriitaisuuksina

Teoria ei sulje pois kaupunkikohtaisten yleistysten, keskiarvojen tai kokonaislukujen käyttöä, kunhan ne eivät hämärrä kaupunkijärjestelmien tunnistamista tai vaikeuta niiden analysointia ja kehittämistä. Kaupunkikohtaiset kokonaisluvut ja keskiarvot ovat käyttökelpoisia lähinnä yhteenvedoissa, kaupunkien keskinäisissä vertailuissa sekä aikasarjoissa.

Teoria tunnistaa elintavat ja toimintatavat

Kolmen kaupunkijärjestelmän teoria (UF-teoria) tunnistaa kaupungin ja sen kaupunkijärjestelmät (Fabrics) ensisijaisesti asukkaidensa elin- ja toimintaympäristöinä. Asiat tunnistetaan ja niitä käsitellään eri elintapojen ja eri väestöryhmien näkökulmista. Tämän mahdollistamiseksi teoria tarkastelee kaupunkeja sellaisilla luokituksilla ja aluejaoilla, että elintavat ja eri väestöryhmien tilanteet tulevat kokonaisvaltaisesti ja ymmärrettävällä tavalla näkyviin. Keskeinen yksittäinen elintapoihin vaikuttava tekijä on asuntokunnan autottomuus tai autollisuus sekä autollisten asuntokuntien kohdalla yksiautoisuus tai moniautoisuus.

Autoistuminen liittyy väestön ikään, terveydentilaan, toimintakuntoon, perhesuhteisiin ja varallisuuteen, mikä puolestaan näkyy selvästi eri väestöryhmien autoistumisasteissa sekä asuin- ja työpaikkojen sijainnissa suhteessa eri kaupunkijärjestelmiin ja niiden alueisiin. Kun kaupunkijärjestelmät ja niiden alueet on tunnistettu, voidaan eri väestöryhmiä tarkastella kaupunkijärjestelmittäin. Tämä mahdollistaa aiempaa tarkemman väestöryhmien tunnistamisen, muutosten seurannan ja arvioinnin sekä toiminta- ja ohjelmatavoitteiden kohdentamisen ja toteuttamisen. Teoria pyrkii ottamaan huomioon kaikki väestöryhmät, ei pelkästään enemmistöjä. Keskiarvojen käyttöä vältetään, ellei niiden käyttöön ole erityisiä syitä.

Teoria tunnistaa globaalit haasteet

Teoria ei rajoitu pelkästään kaupunkijärjestelmien tunnistamiseen ja eri väestöryhmien kysymyksiin, vaan se hakee suuntaviivoja siihen, miten kaupunkien kehitys voi sopeutua globaaleihin haasteisiin ja myös vastata niihin. Näitä keskeisiä haasteita ovat ilmastonmuutoksen torjuminen öljyn ja muiden resurssien rajallisuuteen sopeutuminen, kaupunkien terveellisyys, oikeudenmukaisuuteen suuntautuminen kansalaisten ja kansakuntien välisissä suhteissa, jne. Näiden kysymysten käsittely edellyttää uutta kaupunkiteoriaa, uusia luokituksia ja uusia menettelytapoja jotka ovat parempia kuin nykyiset.

Globaaleihin haasteisiin vastaaminen antaa sisällön ja suunnan sille, miten kolmen kaupunkijärjestelmän mallia käytetään. Yhdessä nämä muodostavat Kolmen kaupunkijärjestelmän teorian rungon. Teorian keskeisiä asioita ovat kaupunkijärjestelmien tunnistaminen, arvostaminen, korjaaminen ja kehittäminen (recognize, respect, repair and regenerate). Teoria on dynaaminen ja sen sisältö kehittyy maailman tilanteen, teknologian kehityksen, paikallisten olosuhteiden sekä kaupunkien muuntumisen myötä.

Kaupunkijärjestelmien teoria soveltuu kaikkiin kaupunkeihin

Kolmen kaupunkijärjestelmän teoria soveltuu kaikkiin kaupunkeihin. Samoja perusmäärityksiä ja luokituksia voidaan käyttää kaikissa kaupungeissa riippumatta kaupungin koosta, kaupunkityypistä, kehitysvaiheesta tai sijainnista. Määritysten ja luokitusten yleispätevyys luo edellytykset yhtäläisyyksien ja erilaisuuksien tunnistamiselle, kaupunkityyppien ja kaupunkiryhmien tunnistamiselle sekä näiden keskinäiselle vertailulle.

Teoria arvostaa kaikkia kaupunkijärjestelmiä

Teoria arvostaa erityisesti olemassa olevia jalankulku- ja joukkoliikennekaupungin järjestelmiä ja keskittyy niiden tunnistamiseen ja analysointiin sekä kehittämistarpeiden määrittämiseen. Samalla teoria ottaa huomioon myös autokaupungin järjestelmän ja sen kehittämistarpeet.

Teorialla on laaja käyttöalue

Kolmen kaupunkijärjestelmän teoria on yleinen teoria. Teoria on tarkoitettu tapahtuneen kehityksen, nykytilanteen sekä haasteiden tunnistamiseen. Peruskäyttöä on kaupunkien historian ja nykypäivän kuvaus ja analysointi. Kaupunkijärjestelmien tunnistaminen Analyysin johtopäätökset antavat puitteet kehittämistarpeiden ja haasteiden tunnistamiseen, tavoitteiden asettamiseen sekä skenaarioiden käyttöön. Teoria pohjautuu käytännön tarpeisiin ja sen mukaisesti se soveltuu suunnitteluun sekä hankkeiden ja ylläpidon ohjelmointiin, seurantaan ja arviointiin.

Teoria soveltuu käytettäväksi kaikilla tarkastelutasoilla ja työn tarkkuusaste voidaan määrittää tapauskohtaisesti tarkasteltavan kaupungin tai alueen koon, tutkittavien kysymysten sekä halutun tarkkuusasteen mukaan.

Teoria ei sulje pois muiden teorioiden käyttöä, ei myöskään muiden teorioiden mukaisia luokituksia ja määrityksiä, kunhan ne sovitetaan UF kaupunkiteoriaan siten, että tarkastelut tehdään kaupunkijärjestelmittäin ja eri väestöryhmät otetaan huomioon.

Toimintojen ja kaupunkikehityksen puitteet

Kullakin kaupungilla on sekä maantieteelliseen sijaintiin, että kaupungin historiaan pohjautuvia erityispiirteitä. Niiden tunnistamiseksi ja ymmärtämiseksi pitää sijainnin ja historian asettamat puitteet tunnistaa ja ottaa huomioon riittävällä tarkkuudella. Vastaavasti kaupunkikehitykseen vaikuttavat myös taloudelliset ja hallinnolliset tekijät. Taloudellisia puitteita määrittävät erityisesti kaupungin ja sitä ympäröivän seudun elinkeino- ja tuotantorakenne sekä maanomistus. Hallinnollisia puitteita määrittävät kaupungin maapolitiikka ja kaavoitus, hallinnon suuntautuminen ja tehokkuus sekä kuntarajat ja seutuhallinto. Kansallisella tasolla kehitykseen vaikuttavat lait, ohjelmat, hallintokäytännöt sekä kulttuuri.